Pedagoginen portfolio

Olen Jonna Lehto, tanssin ja fyysisen teatterin parissa työskentelevä esitys- ja tanssitaiteilija sekä ohjaaja. Olen toiminut viimeiset 15 vuotta monipuolisesti nykytanssin ja -teatterin kentällä kaikenikäisten, eri kokemustaustaisten ja erilaisten kehojen keskuudessa. Työskentelen etenkin yhdenvertaisuuden, yhteisöllisyyden ja dialogisuuden äärellä. Viimeisen vuosikymmenen ajan olen ohjannut lapsille ja aikuisille luovaa ja inklusiivista tanssia sekä ollut mukana DanceAbility Finlandin (nyk. inklusiivisen tanssin tuki ry) työpajahankkeissa. Työympäristöinä ovat olleet niin päivätoimintakeskukset, koulut, kylätilat, tanssikoulut, teatterikollektiivit, lähiöt ja luontopaikat. Sovellan tanssin ja teatterin ohjaamista erilaisille ryhmille sekä muokkaan sisältöjä ja sen toteutusta ryhmän ja yksilöiden tarpeiden ja kiinnostuksen mukaan. Minua innostaa löytöretkeillä kehonkielen ja mielikuvituksen parissa tutkien uteliaisuuden ja yllätyksen elementtejä.

Pedagoginen ajattelu

”We are all born into a condition of radical dependency, and that’s what makes us equal.”
Judith Butler

Uskon, että taidepedagogiikan avulla voimme vastata tarpeeseen kokea hyvällä tavalla riippuvaisuutta toisistamme, työskentelemällä pienissä ja suurissa yhteisöissä sekä tuomalla eri yhteisöjä yhteen. Radikaalia riippuvaisuutta ja yhteisöllisyyttä voidaan tutkia taiteen näkökulmasta, siten että se tulee osaksi elämäämme, meitä tukien ja kannustaen. Jos ajattelemme vaikka tilannetta, jossa olemme luovan liikkeen työpajassa: Olemalla muiden kanssa samassa tilassa nämä muut kehot toimivat kuin elävinä peileinä, samaan aikaan jokainen ollen oman olemassaolonsa ja fyysis-mentaalisen pohdintansa kanssa sekä kokien tilan jakamisen ja osallisuutensa osana jotain suurempaa. Ryhmä edustaa kuin pientä yhteisöä, jossa voimme tutkia yhteisyyttä sekä erillisyyttä. Ja tässä kontekstissa tilan antaminen luovuudelle ja kehollisuudelle, pelkästään arkisen verbaalisen jakamisen sijaan, riisuu tietynlaista sosiaalista painetta. Ohjaamisella on tässä merkittävä osansa ja kuinka osallistuja johdatellaan laskeutumaan oman kehollisuuden äärelle ryhmätilanteessa. Teatteri- ja keholähtöisen toiminnan äärellä voimme kokea yhteisöllisyyttä ja erilaisuuden arvostusta monin tavoin. Tuntemalla oman kehomme elävyyden ja todistaessa toisen ihmisen herkkää ilmaisua ja liikkeellistä tutkailua, voimme kokea hyvälaatuista ja lempeää vastuuta yhteisestä hyvinvoinnista. Pienessä ohimenevässä hetkessä kasvaa suhteemme itse elämään ja yhteenkuuluvuuteen.

Taidepedagogina työskentelen hyvin läheisesti ihmisenä kasvamisen, tarpeiden, osallisuuden ja yhteenkuulumisen äärellä. Oman opettamisen ja ohjaamisen parissa olen päässyt todistamaan sisäistä voimaa ja luovuutta toisissa. Uskon, että meissä kaikissa on vahva halu löytää omaa ilmaisuamme ja samaan aikaan paikkaamme ryhmässä, tässä yhteiskunnassa. Yksinkertaisuudessaan luova työskentely tarjoaa kanavan käsitellä erillisyyttä, sosiaalisuutta ja osallisuutta laajemmin. Tämän parissa haluan edelleen kehittyä taidelähtöisten menetelmien opettajana, etenkin ottaen huomioon erilaiset lähtökohdat ja osallisuuden tunteisiin vaikuttavat tekijät.
Jatkossa haluan syventää taidepedagogista tietämystäni suhteessa luovien kokonaisuuksien ja sisältöjen luomiseen, joka vastaa juuri tähän vallitsevaan ja tärkeään tarpeeseen kokea, käsitellä ja tunnistaa yhteisyyttä.

Tulevaisuuden näkymät

Tulevaisuuden suunnitelmieni keskiössä on taiteellis-pedagoginen työskentely ja taideopettajana kasvaminen vuorovaikutuksellisuuden ja erilaisten kokemusmaailmojen parissa – lähtökohtana luova ja vallaton (sanan molemmissa merkityksissä) taidelähtöinen tutkiminen eri elämänvaiheissa. Haluan tutkia ja syventyä, miten teatteri-ja keholähtöisillä menetelmillä voidaan vahvistaa ja elävöittää eri lajien ja ryhmien välistä yhteenkuuluvuutta, kuten ihmisten ja muunlajisten eläinten tai lasten ja ikäihmisten. Huomioni on kohdistunut erityisesti sosiaalisen ja ekologisen yhteenkuuluvuuden ja kestävyyden sekä sukupolvien välisen vuorovaikutuksen vahvistamiseen ja edistämiseen, jotka ovat myös tärkeimmät painopisteet työssäni. Toisin sanoen haluan ymmärtää syvemmin erilaisuuden ja moninaisuuden kerrostumia taiteellis-pedagogisessa työssä sekä miten voin luoda tasa-arvoisia ja kannustavia taiteellisia rakenteita, joissa tulemme nähdyksi ja kohdatuksi. Aikaisempaan koulutus- ja työkokemukseeni pohjautuen koen tärkeäksi myös edistää mielikuvitusrikasta ja mutkatonta taiteidenvälisyyttä sekä erilaisten luovien taidemuotojen (esim. liike, inklusiivinen tanssi, tarinankerronta, fyysinen teatteri) vuoropuhelua. Toiveenani on olla entistä enemmän mukana luovan ilmaisun laskeutumisessa osaksi arkea sekä kulttuuris-ekologista yhteisöämme. Olen työskennellyt vuosien varrella monipuolisesti yhteisöllisen hyvinvoinnin, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, tanssin ja kehotyöskentelyn saavutettavuuden ja lähestyttävyyden parissa – ja nyt on aika jatkaa niiden parissa sekä uusiin muotoihin, yhdistelmiin ja teorioihin syventymistä.

Varjosta Valoon -työpajahankkeen (2018-19) aikana tapasimme ohjaajaparini Noora Västisen kanssa yli 600 henkilöä 40 työpajassa ympäri Uusimaata sekä Kuopiossa, Jämsässä, Jyväskylässä ja Heinolassa.
Hankkeen tavoitteena oli esitellä ja informoida yhteiskunnan eri väestöryhmiä DanceAbility-menetelmästä (keitä olemme ja mitä teemme). Vierailimme päivätoimintakeskuksissa, oppilaitoksissa ja urheilukeskuksissa, joissa syvennyimme liikkeeseen ja tanssiin hyvinvoinnin tukena, liikuimme olettamusten, lokeroinnin ja verbaalisen puheen tuolla puolen sekä kohtasimme toisemme yhdenvertaisesti kehon kielen kautta.

Kuvat: Ari Saarto (Luovan tanssin ryhmän kevätjuhla Kumpulan kylätilalla 2014), Jan Ahlstedt (Katuparaati), Eemeli Pienimaa (Varjosta valoon -työpaja, Jämsä), Jonna Lehto (Varjosta valoon -työpaja, Kuopio, Helsinki)